torstai 31. lokakuuta 2013

Kohukommentin homoimaami selittelee

Otsikko taisi mennä väärin, ehkä siinä pitäisi lukea Homokommentin kohuimaami selittelee, mutta kun ei ole olemassa kohuimaameja, vain homoimaameja. Äh, taas taisi mennä väärin...



Joka tapauksessa, ruotsalaisen pop-yhtyeen faniksi tunnustautuva Abbas Bahmanpouri selittelee Uuden Suomen haastattelussaan, että
vähintään neljän ihmisen pitää nähdä itse akti, jotta asiasta rangaistaan. Omassa kodissa harrastettua samaa sukupuolta olevien seksiä Bahmanpourin mukaan paheksutaan, mutta kuolemantuomiota siitä ei saa. Sharia-laki ei puutu siihen, mitä ihmiset tekevät kotinsa yksityisyydessä.
Eli muijaa saa hakata, säkittää ja raiskata mielensä kyllyydestä, eikä sharia-laki puutu siihen. No, näinhän se tietenkin on ja mm. tätä asiaa me "antijihadistit" olemme koittaneet selittää selittämästä päästyämme. Moni meistä on perehtynyt - pakon sanelemana - islamiin, koraaniin sen tulkintoineen ja shariaan voidakseen käydä keskustelua sillä tasolla joka vaaditaan laadukkaan tason ylläpitämiseksi.

Toisella laidalla ovat jussijalosen ja jussikniemelän kaltaisia yksisilmäisiä puusilmiä, jotka tuijottelevat maailmaa ruskean silmänsä kautta. Heidän pääasiallinen lisäys keskusteluun on se, että he muistavat verrata kristinuskoa vuonna 1550 islamiin. Eivätkä nyt sinänsä hirveän kaukana ole esimerkillään (no ovat kyllä mutta noin ajatuksena uskonnon ylivallasta hyväksyn vertauksen), mutta en parhaalla tahdollakaan käsitä, miksi verrata islamia vuonna 2013 ja kristinuskoa 1550.

Kolmatta näkökulmaa edustavat sitten heidihautalat ja muut fanaattiset totalitarismin kannattajat, joille islam oppirakennelmana sopii, kunhan Allah jätetään siitä pois. Tällainen maailmankuva on utopiaa, mutta niin on heidän Vihreä vallankumouksensakin. He eivät tuo keskusteluun mitään lisäarvoa, tai ainakaan sellaista mitä minun mielestäni kannattaisi laajemmin käsitellä. Heille islam ei ole uskonto vaan ideologia. Toki islam on poliittinen, totalitaristista yhteiskuntamallia ajava ideologia, mutta se on myös uskonto, koska siinä on eksistentiaalinen näkökulma perusteluna teorioille ja käskyille.

Neljännen näkökulman tuovat muslimit itse. Heitä on toki ateisteista väpättäviin partasuihin ja kaikkea siltä väliltä. Heitä yhdistää yksi asia, joka oikeasti, todella häiritsee minua. Heidän keskeinen perustelunsa islamin puolustukseksi on se, että he vetoavat "muslimien enemmistön olevan maltillisia" ja vain pienen osan muslimeista haluavan "sharia-lain käyttöönottoa". Uskon tämän, ihan rehellisesti sanoen. Kun olen muutamien vuosien ajan perehtynyt islamilaiseen maailmaan, olen vakuuttunut, että suurin osa muslimeista ei oikeasti halua tappaa enemmistöä muiden uskontojen edustajista.

On kuitenkin yksi asia, joka vesittää tuon maltillisten muslimien omaksi edukseen käyttämästään puolustelusta. Euroopassa ihmeteltiin - ja edelleen ihmetellään - mikä sai "tavalliset perheenisät ja -äidit kaasuttamaan miljoonia vankeja" ja miksi kukaan "ei noussut vastustamaan Itä-Eurooppaa ja Neuvostoliittoa hallinnutta ideologiaa", jos he eivät kerran uskoneet siihen. Tämä on islamin ongelma ja syy, miksi vastustan muslimien maahanmuuttoa. He tuovat mukanaan äärimmäisen väkivaltaisen ja vaarallisen poliittisen ideologian, joka tarjoaa työkalun kansakunnan - varsinkin vääräuskoisten - alistamiseen. Samoin kuin sosialismi tarjosi työkalun "uudelleenkouluttaa" talonpojat, porvarit ja aateliset vankileireillä, islam tarjoaa työkalun "uudelleenkouluttaa vääräuskoiset".

Lopuksi vielä pieni helpotuksen huokaus. Nyt kun suomalaisen imaamin suusta on kuultu, että islam ei vainoa homoja, niin voimme varmasti lopettaa kaikkien maailman homoseksuaalien turvapaikka-anomusten hyväksynnän sillä perusteella, että heitä muka vainottaisiin kotimaissaan. Väite on valhe joten tätä korttia on jatkossa turha pelata.

keskiviikko 30. lokakuuta 2013

Yksinkertainen työkalu monimutkaisiin ongelmiin



Soininvaara kirjoitteli jo aiemmin ne bis in idem -periaatteesta kutsuen rötösherroiksi niitä, jotka välttyvät uuden laintulkinnan mukaan rikossyytteltä, jos virkakoneisto on jo heitä rankaissut veronkorotuksella. Asia on minun mielestäni selvä kuin pläkki, mutta Vihreät ovat kuin Neuvostoliiton tuomarit, jotka säätivät oikeuskäsittelyn kuluessa uusia lakeja, jos vanhoista ei saatu kasaan rangaistusta. Naurettavinta Soininvaaran purkauksessa on se, että puolueen puheenjohtajana toimii sitten konkariedustajan mielestä ihka oikea rötösherra - Ville Niinistö. Hän nimittäin välttyi rikosseuraamuksilta ja oikeuskäsittelyltä, koska Tulli määräsi herralle 365 euron veronkorotuksen rangaistukseksi. 365 euroa on tolkuttoman pieni korvaus, joten ehkä esimerkki rohkaisee Suomessa toimivia virolaisia rakennusmiehiä jättämään autoveronsa maksamatta. Ainakaan polttoaineesta he eivät maksa samalla tavalla kuin suomalaiset, joita odottaa tuhansien eurojen rangaistus, jos tankkaavaat kulkupeliinsä polttoöljyä. Virolaisia näkyy päivittäin huoltoasemilla PÖ-letku käsissään.

Eurokriisin myötä suurelle yleisölle paljastui, että poliitikkojen lupauksiin ei voi luottaa. Poliitikot loivat yhteisvaluutan, jossa niin Suomen, Saksan kuin Portugalinkin painama euro on samaa valuuttaa. Koska yksikään euromaa ei voi laiminlyödä velkojaan, sijoittajat päättelivät, että euromaat tosiasiallisesti takaavat toistensa velat, vaikka tämä oli nimenomaisesti kielletty. Suomessa ainakin Vesa Puttonen hävisi oman ilmoituksensa mukaan 100.000 euroa sijoitettuaan Kreikan velkapapereihin sen jälkeen, kun johtavat poliitikot olivat ilmoittaneet, että Kreikan lainoja ei anneta anteeksi. Kun tämä selvisi rahoitusmaailmalle, ne alkoivat hinnoitella eri maiden yrityksille ja kansalaisille luottotappioriskin, joka heijastuu kunkin maan korkotasoon.

Kun EKP yrittää lisätä likviditeettiä, rahat valuvat Pohjois-Euroopan pankkien likviditeettiin ikään kuin turvasatamaan. Suomen BKT on 6% pienempi kuin 2008 pudotuksen alkaessa, kun taas Espanja ja Italia ovat sukeltaneet melkein 10%. Kauppatase on kuitenkin kansainvälisen kilpailukyvyn kannalta keskeisempi mittari, ja siinä jopa rupumaaksi haukuttu Espanja pesee Härmän. Suomen vienti on dipannut 25% kun taas Espanjan kauppatase on reilusti ylijäämäinen ja viennin osuus kansantuotteesta koko ajan kasvanut toisin kuin meillä.

Talouselämä-lehdessä (nro 35/2013) kolumnisti Olli Airola viittaa tutkimuksiin, joiden mukaan kuntaliitoksen osapuolten taseista on kadonnut VIIDENNES. Siis 20% kuntien omaisuudesta on siirretty äänestäjilleen suojatyöpaikoiksi. Samalla kun valtiovalta yrittää pakottaa kuntia yhteen, nämä kilvan tuhoavat omaisuuttaan. Samassa lehdessä on EKP:n johtokunnan jäsenen Yves Merscin haastattelu. Miehen puheita kannattaa nostaa esille, koska tämä ranskalaisen koulukunnan sosialisti paljastaa haastattelussaan EU:n tulevia linjauksia paljon poliitikkoja suorasanaisemmin. Lehden mukaan Yves toteaa ensin haastattelussa, että pankkien velat eivät tule konkurssin yhteydessä toisten maiden veronmaksajien maksettaviksi. Mutta kun lehti toimittaa aineiston Yves tarkistettavaksi, tämä kohta pyydetään poistamaan, koska Yves ei voi taata lupaustaan.

Yves väittää, että rahoituskriisin ongelmien ydin on - mikäs muukaan - puutteellinen valvonta. Hänen mukaansa EU-maiden pankkivalvonta on kussakin maassa vetänyt ns. kotiinpäin, joten nyt tarvitaan Yvesin alaisiksi parisataa uutta kovapalkkaista virkamiestä. EU on siis niin korruptoitunut, että sen jäsenmaiden virkakunta järjestelmällisesti jättää annetut lait noudattamatta, mikäli siitä ei ole kyseiselle maalle hyötyä. Epäilemättä näin on. Sitä vain ihmettelen, että edustavatko uudet ylikansalliset valvojat uutta EU-kansalaisuutta - homo-europaeus? Yvesin mielestä "markkinat reagoivat liian myöhään", kun taas valvonta n ennakoivaa. Tuohan on niin puppua kuin olla osaa, ja Yves toteaa itsekin haastattelun jatkuessa, että "Euroopan pankkikriisiä ei olisi voitu välttää, vaikka pankkiunioni olisi ollut jo aiemmin käytössä".

Tosiasiassa euro on jo hajonnut. EKP:n ja EIB:n liikkeelle laskemat miljardit ovat valuneet Keski- ja Pohjois-Euroopan pankkeihin turvasatamaan. Portugalissa korko huitelee melkein kymmenessä prosentissa. Maan syyskuisissa parlamenttivaaleissa vain 57% kävi äänestämässä ja tyhjää äänesti 7%. Kansa ei luota poliitikkoihinsa, ja 10-miljoonaisesta maasta muuttaa joka kuukausi 10.000 ihmistä muualle. Maan poliitikot loivat ennen romahdusta umpipoliittisen perustuslakituomioistuimen, joka torppaa järjestään kaikki virkakunnan etuihin koskevat laintulkinnat perustuslain vastaisina. Unkarissa sama tapahtui niin päin, että perustuslakituomioistuin esti julkista sektoria jatkamasta pellossa elämistään, ja koko EU:n virkakoneisto kiirehti luonnehtimaan maan luisuneen "äärioikeiston käsiin". Portugalissa julkisen sektorin hommissa on 13% työvoimasta (Suomessa 25%), ja virkakunnan palkat ovat tuplaten sen, mitä yksityispuolella. Suomessa tilanne ei ole niin paha, vaikkakin julkisen sektorin tuntipalkka on jo nyt yksityispuolta kovempi. Julkisella puolella sairaslomia on keskimäärin 18 päivää vuodessa, privapuolella 11. Puhumattakaan kesälomista ja virastojen kesäajan lyhennetystä työpäivästä.

Parasta kaikessa on, että kun ay-liitto tai virkakoneisto ahnehtii luomiensa kartellien turvin, sitä pidetään "edunvalvontana". Kun joku hullu perustaa yrityksen ja maksaa samat verot kuin palkollisetkin, häntä pidetään ahneena riistäjäkapitalistina. Virkakunta kaipaa kasvuyrityksiä, mutta yrittäjien vaurastumista pyritään kaikin tavoin rajoittamaan ja jopa estämään. Suomen tilanne on henkisesti niin lähellä 80-luvun Neuvostoliiton pysähtyneisyyden aikaa, että järkyttää. Samoin kuin tuo savijaloilla seissyt jättiläinen kaatui ja loi aivan uudenlaisen poliittisen kulttuurin Eurooppaan, myös EU tulee kaatumaan. Samassa yhteydessä Suomen olisi syytä vakavasti harkita koko perustuslakinsa vaihtamista esimerkiksi Sveitsin perustuslakiin. Miksi paikata vuotavaa kun voi kopioida toimivan?

tiistai 29. lokakuuta 2013

Kaasua ilmakehään, komisario Peppone



Syyrian sisällissodan takia kemiallisten aseiden käyttö on ollut tavanomaista enemmän esillä. Kaikki historian tunnilla istuneet muistavat, miten Ensimmäisessä maailmansodassa englantilaiset ja saksalaiset kaasuttelivat toisiaan hengiltä. Toisessa maailmansodassa kaasuilla ei enää tapettu kuin vankeja keskitysleireissä, jollei liekienheitintä lasketa kemialliseksi aseeksi. Niillähän varsinkin japanilaisia korvennettiin ulos Tyynenmeren saarten sisuksista. Niin ja tosiaan - kyllähän japanilaiset kaasuttivat kiinalaisia.

Varusmiespalveluksen Suomen armeijassa suorittaneet muistavat miten leikkisää oli istua komentoteltasta rakennetussa kyynelkaasusaunassa sadetakissa ja sikanasse naamalla. Sen jälkeen pieni puolen kilometrin juoksupyrähdys veden äärelle puhdistamaan vuotavin silmin varusteita... Kemiallisten aseiden käyttöä pelättiin myös Irakin sodassa, mutta ilmeisesti Saddam Husseinilla ei niitä enää varastoissaan ollut, sillä kurdeja vastaan niitä oli edellisellä vuosikymmenellä käytetty.

Vaan kun vanhaksi elää niin uusiakin asioita oppii. Enpä nimittäin tiennyt ennen tätä päivää, että Euroopan mantereella Toisessa maailmansodassa kaasua kyllä käytettiin: tapahtumapaikkana oli Italia ja kaasut olivat amerikkalaisten. Saksalaisten tuho oli jo syksyllä 1943 niin selviö, että amerikkalaisten valppaus heikkeni. Saksalaiset tekivät sodan toiseksi tuhoisimman iskun amerikkalaisia kohtaan Barissa, Italiassa. Laivan nimeltä SS John Harvey kyydissä oli sinappikaasua, joka syttyi palamaan ja sen seurauksena ainakin 86 ihmistä kuoli. Luultavasti enemmänkin, koska kaupungin asukkaat pakenivat maaseudulle sukulaisten luo suojaan räjähdyksen jälkeen, eikä siten kaikkia uhreja koskaan löydetty - tokkopa edes etsittiin.

Niin vain voittajat kirjoittavat historian, että tästäkään ei paljoa mainintoja näy, ja tieto tuli julkiseksi vasta 1984! Samoin on kaikessa hiljaisuudessa unohdettu sekin tosiasia, että Englannin pääministeri Winston Churchill oli valmis käyttämään kaasua saksalaisia vastaan. Hän jopa tarjosi sinappikaasua Stalinille, joka kuitenkin kieltäytyi koska halusi kehittää omat kaasunsa itse. Churchill itse suunnitteli jopa kuuden miljoonan saksalaisen siviilin kaasuttamista Rheinin-laaksossa.

Edellä mainitut esimerkit osoittavat, että sodankäynti on raakaa ja siviileitä ei erotella sotilaista. Amerikkalaisten ja israelilaisten uusi sodankäynti on muuttanut ainakin tilapäisesti sodan luonnetta ja sotamoraalia. Molemmat armeijat pyrkivät minimoimaan siviilien kärsimykset ja siviiliuhrit, vaikka heidän vastustajansa - muslimitaistelijat - vähät välittävät siviilien kohtalosta. Suomen maanpuolustuksen järjestäminen lepää toistaiseksi vielä vahvan maanpuolustushengen varassa. Noin 75% kansasta haluaa säilyttää asevelvollisuuteen perustuvan armeijan, joka puolustaa koko maata alueellisesti, eli toisin sanoen valmistautuu käymään sissisotaa venäläistä miehittäjää vastaan.

Suomessa osataan toki tuhota isänmaa aseettomastikin, ihan siviilipalvelusmiesten voimalla. Loppuun hauska uutinen Vihreästä suunnitelmataloudesta: Vihreät ovat Kataisen hallituksessa säätäneet turpeenpolton ympäristöriistoksi, joten osin senkin seurauksena kivihiilen käyttö on kasvanut 2013 noin puolella edellisestä vuodesta. Minuahan tuo vain naurattaa, koska olen jo vuosia ivannut Vihreitä kaksinaismoralismista ympäristöasioiden suhteen. Tällä kertaa naurun aihe on se, että virkakunta ei osaa eikä kykene saamaan tahtoaan läpi tässä asiassa, koska vastavoimana on vapaa markkinatalous. Keskusjohtoinen, totaalisesta hallinnosta (lue: kaikkia elämän osa-alueita koskettava) kiinnostunut sosialismista versonut Vihreys on romahtamispisteessä aivan kuten Neuvostoliitto 1991. Vihreiden politiikan seurauksena hiilidioksidin käyttö kasvaa, energia maksaa entistä enemmän ja kukaan ei kanna vastuuta.

Jos oli Stalin ja Churchill armottomia omia kansalaisiaan kohtaan, niin ovat Vihreätkin. Tragikoomista on, että historia se vaan toistaa itseään: 40-luvulla pelättiin sinappikaasua ja nyt hiilidioksidia. Ensimmäinen ei kuulu ilmakehään, jälkimmäinen kuuluu.

maanantai 28. lokakuuta 2013

Miehistä on kova pula

Tässä vähän vanhempi uutinen, joka on jo kiertänyt kansainvälisillä blogeilla, jonka mukaan Hollannin kuningas piti puheen, jossa hän toivotti hyvinvointivaltion kuolleeksi ja kuopatuksi. Kuninkaan mielestä ihmisten tulee ottaa vastuu omasta elämästään eikä kuvitella, että on muiden ihmisten velvollisuus auttaa muita, itselleen täysin tuntemattomia ihmisiä. Vapaaehtoinen hyväntekeväisyys, suhteet muihin ihmisiin ja taloudelliset säästöt työttömyyttä ja vanhuutta vastaan ovat tulevaisuutta länsimaissa. Kuninkaan puhe on omalla tavallaan huvittava, kun edustaahan hän juuri sitä kansanosaa, joka elää toisilta ryöstetyillä rahoilla. Kuningashuoneen kustannus on noin 100 miljoonaa euroa, mikä on kuutisen euroa per asukas, tai parin tunnin työ työikäisille jaettuna. En tiedä hollantilaisista, mutta minusta olisi aika omituista rehkiä pari tuntia hiki hatussa siitä ilosta, että maata johtaa joku asemansa syntyperänsä ansiosta saanut ihminen.

Hyvinvointivaltio saa juuri nyt kylmää kyytiä. Julkisen sektorin velkaantuminen ja vaihtotaseen vaje pakottavat valtion muutamanvuoden sisään joko irtoamaan eurosta tai ajautumaan IMF:n ja EKP:n valvontaan. Syy, miksi aikoinaan äänestin EU-jäsenyyden puolesta liittyy itseasiassa Suomen markkaan. Maa oli juuri käynyt läpi Harri Holkerin aloittaman ja esittelemän "hallitsemattoman rakennemuutoksen". Muutoksen taustalla oli Suomen Pankin ja erityisesti Mauno Koiviston talouspoliittinen uskomus, jonka mukaan devalvaatio syö työmiehen elintasoa suhteessa muiden maiden työmiehiin. Niinpä SP puolusti markan ulkoista arvoa nostamalla korkotason niin ylös, että pankit ajautuivat vaikeuksiin, koska niiden ulos lainaama raha oli pääosin sidottu asuntolainoihin, joiden korkoja samat poliitikot kieltäytyivät nostamasta samassa suhteessa. Korkeat korot alkoivat myös nopeasti kaataa yrityksiä, joiden taloudelliset puskurit olivat nykyaikaan verrattuna vaatimattomat, koska tulosta ei haluttu näyttää korkean verotuksen takia, ja investoinnit kannatti tehdä lainarahalla korkean inflaation aikakaudella.

Kun poliitikot siis melkein onnistuivat tuhoamaan Suomen, päätin että Saksassa ei ole niin hulluja poliitikkoja kuin meillä, sillä olihan Saksan markka maailman suurista valuutoista ainoa, joka oli vahvistunut tasaisesti muihin valuuttoihin nähden. Niinpä siinä tilanteessa päättelin, ettäon suomalaisille parempi, että meitä eivät johda suomalaiset poliitikot vaan talouspolitiikkaamme ohjataan EU:n taholta. Valitettavasti moinen ajatus on ja oli tietenkin lapsellisuutta, mutta olinhan silloin 20 vuotta nuorempi. Tosin tällä hetkellä olen vähitellen kääntämässä kelkkaani euron suhteen, ja oikeastaan toivon, että Suomi ei irtautuisi eurosta. En halua enää yhtään lisää päätösvaltaa Urpilaisen, Kataisen, Ville Niinistön tai Arhinmäen kaltaisille ihmisille Suomen asioista. Heidän osaamisensa taso on valitettavasti luokattoman surkea. Näin huonoja poliitikkoja ei Suomella ole ollut koskaan vallassa.

Vastoin aiempia odotuksiani Suomen hallitus ei kaatunut kesken vaalikautta. Seuraavissa vaaleissa hallituksen muodostavat Keskustan Sipilä ja Persujen Soini. Apupuolueena on oletettavasti Kokoomus, joka on Sipilälle turvallisempi valinta kuin SDP. Jos Soini saisi päättää, mukana olisi SDP, mutta pääministeri asian ratkaisee. Uudella hallituksella on käsissään tuolloin jo massiivinen rakenneongelma, joka räjähtää väkisin käsiin. Talousmiehenä Sipilä fiilaa, leikkaa ja höylää esikuntineen Esko Ahon - miksi kriisissä maata muuten aina johtaa kepulainen? - oppeja mukaillen taloudelliset raamit eli kehykset julkisen sektorin kutistamiseksi. Tavoitteena on laskea rajusti julkisen sektorin työntekijämäärää, ja vastaavasti nostaa kaikkia mahdollisia palvelumaksuja.

Hyvinvointivaltio sulkee ovensa muilta paitsi niiltä, jotka apua oikeasti tarvitsevat. EU pakottaa 1.1.2014 Suomen korvaamaan ulkomailla hoitoa hakeville hoitomaksut "samoin perustein kuin se tekee Suomessa". Nykyhallitus ei osannut eikä kyennyt käymään sitä arvokeskustelua, jota tällainen päätös väistämättä edellyttää. Niinpä se tyytyi jo tutuksi tulleeseen tapaansa lakaista ongelma maton alle odottamaan Kataisen uraa komissaarina. Niinpä pitkällisen ja naurettavan viivytystaistelun jälkiä korjaa seuraava hallitus, joka oman veikkaukseni mukaan tulee toteamaan, että hoitoa saavat yli 65-vuotiaat ja alle 6,5-vuotiaat maksutta. Hoidoista korvataan sellaiset kokonaisuudessaan, jotka uhkaavat välitöntä hengenmenoa. Muille hoidoille joudutaan laskemaan jonkinlainen vuosittainen hoitokatto, joka noussee kuitenkin niin korkeaksi, ettei sillä ole vaikutusta nykytilanteeseen verrattuna suurimmalle osalle ihmisiä. Perinnölliset sairaudet, joiden hoitaminen on kallista, pysynee myös julkisin varoin kustannettuna.

Eräissä Afrikan maissa vallitsee uskomus, että vain suoneen laskettu kipulääke tehoaa, ja Suomen ensiapua tarjoavissa sairaaloissa ongelma tiedetään. Samoin ensiavussa hoidetaan päivittäin lääkemyrkytyksestä kärsiviä potilaita, joiden itsemurha-ajatus onkin viime hetkellä peruuntunut. Nämä epäonnen soturit saavat uskoakseni jatkossakin apunsa, koska mielenterveyspotilaita ei kurittamalla kuntoon hoideta. Vanhusten lonkkaleikkaukset, sepelvaltimosairaudet, kaihileikkaukset, hammashoidot ja kaikki muut melko kalliit mutta yleiset hoidot jäävät potilaiden itsensä vastuulle.

Meilla suomalaisilla tulee olemaan parin vuoden päästä käsillämme mielenkiintoiset vaalit. Siihen mennessä julkisen sektorin velkaantuminen on pyyhkinyt kolmen aan luottoluokituksen historiaan, kuntasektorin työntekijöitä on potkittu pois tuhansia ja kymmeniä tuhansia tullaan potkimaan. Erilaisia verovaroin pyöritettyjä mutta ilman viranomaisvaltaa toimivia järjestöjä (NGO) odottaa kuivat ajat. Yritystukien leikkaamisella valtio säästää nopealla aikataululla pari miljardia, joten erilaiset konsultit joutuvat jatkossa tyytymään leikkeen sijaan maksamakkaraan leipänsä päällä. Ainoa, johon leikkaukset eivät ulotu ovat virkakunnan eliitti eli valtionhallinnon korkeat virkamiehet. He voivat jatkossakin ajaa mönkijöillä tyky-päivillään Saariselän kauniissa maisemissa, nauttia työterveyshuollon rennosta ilmapiiristä ja huoletta tehdä suuriakin investointipäätöksiä tietäen hyvin, että palkanmaksu ei katkea kuin kamelin selkä, kun kiinalainen työmies laittaa hihat heilumaan kotimaista ammattiyhdistysmiestä vikkelämmin.

Mikään ei viittaa siihen, että hallitus aikoisi seuraavan kahden vuoden aikana laittaa maan asioita kuntoon. Katainen laskee sen varaan, että hän livahtaa Brysselin komissaariksi ennen vaaleja. Urpilaisen päässä ei tunnu liikkuvan mikään, ja koska hän on sisäpiireineen vanhaa kunnon Heinäluomaa vastaan, ei Don Eerokaan näytä viitsivän paljastaa vatustajalleen korttejaan. Valtion johtaminen on siitä metka duuni, että poliitikko ei joudu itse maksamaan tekemistään tyhmistä päätöksistä, joten ei ole mitään kannustetta tehdä tyhmiä päätöksiä. Tyhmillä tarkoitan tietenkin kansan edun vastaisia päätöksiä. Yksittäiselle poliitikolle voi uran kannalta olla tyhmää säätää epäsuosittu laki, joka on kuitenkin kansan edun kannalta hyvä asia. Jakopolitiikkaan keskittynyt virkakoneisto ei sekään suosi millään tavalla poliitikkoa, joka haluaisi rajoittaa jakamista.

Mies Reenkolan muistelmissa (Haudattu koira 4.7.2010) on hauska kertomus siitä, kun Reenkolan isä Heikki Renvall tuli poikansa syntymän takia myöhässä entisten kagaalien yhteistapaamiseen Hotelli Kämpiin vuonna 1908. Puheenjohtajana toiminut PE Svinhufvud kysyi senaattorilta syytä myöhästymiseen. Heikki vastasi saaneensa juuri pojan, johon Svinhufvud vastasi kysyen onko pojalla jo nimi. Heikki totesi, että juurihan poika on syntynyt, ei sillä vielä ole nimeä. Svinhufvud lupasi tulla pojan kummiksi, jos nimeksi tulee Mies - "Niistä kun on kova pula näinä aikoina". Eipä tiennyt Ukko-Pekka, että sata vuotta myöhemmin sama meno jatkuu.


Aino Ackté - Mies Reenkolan äiti

sunnuntai 27. lokakuuta 2013

Onnellisuus on geeneissä

Länsimaiden perinteisiä arvoja vastustaville piireille Kiinan nousu kommunismin aiheuttamasta täystuhosta teollistuneeksi suurvallaksi on ollut todiste lännen loistavalle tulevaisuudelle sosialismin johdossa. Kiina toimii käytännössä edelleen keskusjohtoisesti ja poliitikot päättävät, mille talouden osa-alueille valtiossa panostetaan. Kulutuselektroniikka on juuri nyt kovassa nosteessa, ja pidän ihmeenä jos muutaman vuoden kuluttua Samsung ei ole kohdannut Nokia kohtaloa matkapuhelinbisneksessä. Kiinasta saa ostettua muutamalla kympillä kopio-Samsungin, jollainen Suomessa maksaa useita satoja euroja. Android-maailmassa ei Applen kaltainen menestys onnistu, mikä sai tietenkin myös Microsoftin loppujen lopuksi varmistamaan Windows-käyttöjärjestelmän saatavuuden mobiililaitteissa. Nokia kun oli loppujen lopuksi kuitenkin vapaa aloittamaan vaikka Meego-käyttöjärjestelmän uudelleen rakentamisen, mikäli Microsoft-yhteistyö jostain syystä ei enää houkuttelisi. Korealainen yritys ei vain kykene vastaamaan kiinalaisten luomaan haasteeseen, ja kohta koko maailma puhuu kiinalaisiin puhelimiin iPhonea ja Windowsia lukuunottamatta.

Kiinassa on siis edelleen yksipuoluejärjestelmä, ja on erittäin epätodennäköistä, että puolue luopuu vapaaehtoisesti vallastaan. Historiassa Kiina on toistuvasti avannut rajansa kansainvälisille tuulille ja yhtä monta kertaa sulkenut ne käpertyen sisäänpäin. Kun Kiina on vaurastunut 2000-luvulla nykyiselle tasolleen, on maassa edelleen täysin takapajuisia alueita, joissa äidit tappavat tyttövauvojaan ja miehet aikuistuvat ilman toiveita puolisosta tai omasta perheestä. Xue Xinran on kirjoittanut koskettavan kirjan (Kiinan kadotetut tyttäret) kiinalaisesta todellisuudesta, joka länsimaissa jää lähes täydellisesti uutispimentoon. Kiinan keskusjohtoinen hallinto on yhtä kädetön ikiaikaisten tapojen kanssa kuin Intian hallinto kastijärjestelmän edessä. Vain valistusajan hengessä tehty yhteiskunnallinen muutos on ja voi olla ratkaisu Kiinan kilpailukyvyn turvaamiseksi, tai sitten Kiinaa odottaa muslimimaista tuttu pääideologian radikalisoituminen ja sitä vastustavien silmitön sisällissota ja murhatehtailu Syyrian, Irakin, Somalian, Iranin, Pakistanin ja Venäjän muslimialueiden tyyliin.

Osmo Kontulan kirja Parisuhdeonnen avaimet ja esteet (pdf-tiedosto) käsittelee nimensä mukaisesti suomalaisen parisuhteen nykytilaa. Kontulan tutkimusaineisto aihepiiristä ulottuu vuoteen 1971 asti, joten lukijoideni elinaikana tapahtuneita muutoksia on jo nähtävillä. Ensimmäinen on elämänmenon muuttuminen stressaavammaksi, mutta yllättävää kyllä stressaavuus ei näy parisuhteiden onnellisuudessa, koska nykyparit uskaltavat puhua ja käsitellä ongelmiaan avoimemmin. Myöskään konservatiivinen paine avioliitossa roikkumiseen on helpottanut, ja paria voi vaihtaa onnen tavoittelemiseksi. Toinen suuri muutos on seksin väheneminen, vaikka seksin määrä vaikuttaa osapuolten onnellisuuteen. Naiset ovat onnistuneesti kyenneet tuomaan 2000-luvulle toimintamallin, jossa seksillä palkitaan kotitöihin osallistunut puoliso. Vähemmän seksiä harrastava osapuoli on parisuhteessa aina paremmassa asemassa, koska hänen seksuaaliset halunsa tulevat tyydytetyksi - miehen yleensä ei. Kolmas ominaisuus on raha, joka ei tutkimusten mukaan lisää onnellisuutta. Varakkaat pariskunnat eivät ole sen onnellisempia kuin köyhätkään, ja jos näin on - kuten tutkimustulokset osoittavat - tällä olisi yhteiskuntapolitiikalle merkittävä viesti. Sosialismi ja materiaalisen tulonjaon tasaaminen on väärä yhteiskunnallinen lähtökohta. Onnellisuus ei tule poliitikkojen ja virkamiesten ohjaamana, mutta koska heillä on oma elanto kiinni moisen uskottelusta, ei nykyinen yhteiskuntamalli tule murtumaan niin kauan, kuin korkeaan verotukseen perustuvaa sosiaalivaltiota pidetään oikeutettuna. Sen oikeutuksen voi haastaa vain valistuksen ajan henkeen, klassiseen liberalismiin perustuva yksilönvapaus.

On olemassa kolmenlaisia suhteita. Ensimmäisen ryhmän muodostavat pariskunnat, joiden liitto pysyy kasassa voimakkaiden tunteiden, intohimon ja niiden ratkomiseen käytetään seksiä. Toisen ryhmän muodostavat toverilliset parisuhteet, joissa keskinäinen luottamus, tuki ja turva pitävät parin yhdessä. Seksin määrään eri ryhmiin kuuluminen ei vaikuta sen enempään kuin laatuunkaan. Kolmanne ryhmän muodostavat pragmaattiset parit, joiden suhde perustuu statukseen, rahaan, lasten kasvattamiseen ja muihin sen tyyppisiin asioihin. Nykykäsityksen mukaan perinnölliset tekijät ovat ratkaisevassa osassa kaikilla inhimillisen elämän osa-alueilla. Onnellisuus on korvien välistä kiinni - ei kenestäkään muusta eikä varsinkaan rahasta. Onnellisuus näyttää tutkimusten mukaan myös kerääntyvän samoille ihmisille. Parisuhteessa on hyvä ymmärtää nuo edellä mainitut kolme erilaista strategiaa puolison toiminnan selittäjänä. Ihmisillä on taipumus löytää kaltaisensa puoliso, mutta mitä nuorempana parisuhde on solmittu, sitä epätodennäköisempää on puolison samankaltaisuus, koska nuorena vastakohdat vetävät puoleensa. Nuori miettii, miten eläväinen, rohkea ja huoleton oma rakas on, mutta vanhana samat piirteet rasittavat, kun puoliso ei kykene pysymään aloillaan, ottaa hulluja riskejä eikä kanna mitään huolta tulevaisuudesta. Tuttu tunne, vai mitä?

Naisille ensimmäinen lapsi lisää merkittävästi onnellisuutta. Jopa niin merkittävästi, että tutkijoiden mukaan naisilla on lähestulkoon pakonomainen tarve hankkia lapsi. Seuraavat lapset laskevat naisten onnellisuutta. Miehellä vain poikavauvan syntymä lisää onnellisuutta ja saa miehen työskentelemään pidempiä päiviä perheensä elannon turvaamiseksi. Täältä biologiasta siis kiinalaistenkin tapa tyttölasten surmaamiseen juontaa juurensa. Edes kommunismi ei estä ihmisiä toimimasta siten, mikä on heidän oman onnen tavoittelun kannalta tärkeää. Tiedämme kaikki nuoren raskaana pariskunnan toistelevan, että tärkeää ei ole lapsen sukupuoli vaan se, että lapsi on terve. Biologisesti asia ei ole niin. Myöskään adoptiolapset eivät lisää puolisoiden onnellisuutta yhtä paljon kuin omat lapset. Oma esikoispoika on siis biologisesti katsoen miehen onnellisuuden huipentuma. Kulttuureissa, joissa miehet pitävät valtaa, tämä on Kiinan esimerkin osoittamalla tavalla totisinta totta vielä nykypäivänäkin.

Parisuhteen päättyminen on poikkeuksellisen stressaava tilanne. Naiset kokevat eron - vaikka tekevätkin aloitteen jo kahdessa tapauksessa kolmesta - miehiä stressaavampana, mutta vastaavasti naiset löytävät yleensä uuden puolison. Yksin oleminen alentaa subjektiivistä kokemusta onnellisuudesta, joten mies eron jälkeen vajoaa todennäköisemmin kroonistuvaan kurjuuden kierteeseen. Yksin elävät ovat myös seksin suhteen surkeassa asemassa pitäen omaa seksielämäänsä parisuhteissa eläviä huonompana. Miehillä tulotaso korreloi positiivisesti mahdollisuuteen päästä parisuhteeseen ja saada riittävästä seksiä, kun taas nainen kouluttautuessaan lisää riskiään jäädä yksin kiristelemään nutturaansa. Vaikka siis raha ei suoranaisesti lisää onnellisuutta, vauraat ovat onnellisempia ja harrastavat enemmän seksiä kuin köyhät. Onnellisuuden perinnöllisyys saa vahvaa lisätukea. Mutta siis vaikka suomalaiset ovat nyt kaksi kertaa rikkaampia kuin 70-luvulla, ei onnellisuus ole lisääntynyt tutkimusten mukaan. Rahan tavoittelu sinänsä lisää onnellisuutta, sillä työssäkäyvät kokevat olevansa onnellisempia kuin työttömät. Oikeus ja mahdollisuus työhön pitäisikin olla kaikkien yhteiskunnallisten tavoitteiden ykköshuolena. Valtion olisi tehtävä kaikkensa, että työllistäminen olisi helppoa ja sujuvaa. Tähän sosialismi ei tietenkään tarjoa mitään ratkaisua vaan päinvastoin.

Aivan kuten ihminen voi olla itsetuhoisa päihteiden väärinkäyttäjä kaikesta valistuksesta huolimatta, samalla tavalla hän äänestää sosialisteja oman etunsa vastaisesti. Samalla tavalla kuin sokeri, jos sosialismi keksittäisiin nyt, se julistettaisiin terveydelle vaarallisena kiellettyjen aatteiden listalle yhdessä islamin kanssa. Jos onnellisuus on geeneissä, mikään määrä kotouttamista, rahaa ja resursseja ei riitä sellaisten kulttuurien edustajille, joilla sitä ei ole.

lauantai 26. lokakuuta 2013

Neuvostoliitto ei ole kuollut



Kirjallisuus oli vahva poliittisen ilmapiirin ja mielipiteiden luoja aikana ennen sähköistä tiedonvälitystä. Kaikkihan toki tiedämme, että katolinen kirkko menetti kirjapainon takia yksinpoikeutensa valtaan. Lutherin hengellinen työ ei ehkä ollut mitenkään raskasta painoarvoltaan, mutta kun kuningas pääsi sillä varjolla ryöstämään kirkon omaisuuden, Lutherin painoarvo nousi merkittäväksi. Suomessa on pitkä historia kirjojen sensuroinnissa, kuten tämä mainio Uuden Suomen artikkeli osoittaa.

Artikkelissa mainittu Tuure Lehén ei todellakaan ollut mikään harmiton heppu, vaan nykyaikaisen modernin terrorismin keskeinen ideologi. Tuuren kirjoituksia opaskirjoina oli mm. Espanjan sisällissodassa sosialisteilla käytössä. Lehén oli käytännössä terrorin oppi-isä ennen toista maailmansotaa. Hänen vertaamisensa al-Qaidaan ei ole lainkaan väärin.
Skdl:n kansanedustaja Siiri Lehmosen mukaan kirja [Agnar Mykle: Laulu punaisesta rubiinista] oli törkeä neuvostovastaisuudessaan. ”Saksalaisten aiheuttama Lapin tuhoaminen kuitataan vaisulla toteamisella, kirja on tulvillaan kuvauksia siitä, miten suuria vahinkoja Neuvostoliitto aiheutti Suomi-poloiselle”, hän perusteli.

Skdl:n kansanedustaja Taisto Sinisalo vaati kirjan [Esko Laulajainen ja Eino Tahvonen: Maantietoa lukiolaisille] poistamista lukioista vuonna 1971. Kirjassa oli mm. seuraava kappale: ”Pohjois-Atlantin liiton syntyessä länteen ja Varsovan liiton itään molempien valtaryhmien välissä olevat maat Ruotsi, Suomi, Itävalta, Sveitsi ja Jugoslavia ovat halunneet säilyttää puolueettoman asenteen ja ovat tässä pyrkimyksessään Suomea lukuunottamatta onnistuneet”.

Kustantamo Tammi kieltäytyi Neuvostoliiton pelossa julkaisemasta Solzenitsynin kirjaa Vankileirien saaristo. Pienkustantamot kuitenkin julkaisivat sen suomeksi. ”Mihin toimenpiteisiin hallitus aikoo ryhtyä mainitunlaisen Neuvostoliiton vastaisen kiihotustyön lopettamiseksi”, kysyi Skdl:n Heimo Rekonen.
Suomessa ei ole käyty vieläkään keskustelua Neuvostoliiton aikakaudesta sillä tavalla, että olisimme tuominneet moraalisesti Tarja Halosen ja muiden Neuvostoliiton edessä jalat levällään olleet poliitikkomme. Seppo Lehto on istunut jopa vankeudessa pilkattuaan neuvostomyönteisiä poliitikkojamme ja virkakoneistoa. Kuka siis olettaa, että Suomessa olisi nyt jostain syystä jollain tavalla tapahtunut sellaista edistystä, että meillä ei edelleen olisi voimassa poliittisia tabuja, kuten vaikkapa islam tai laiton maahanmuutto? Useat poliitikot on tuomittu oikeudessa poliittisen ideologian arvostelusta.

Matka sortovuosista neuvostoliiton kautta nykyaikaan on yllättävä suora, ja näin sähköisen median aikakaudella se on myös kaikkien saatavilla. Tällä hetkellä poliittisen korruption räikeys näkyy avoimimmin pääministeri Jyrki Kataisen toiminnassa hänen vain vaivoin peitellyssä pyrkimyksessään EU:n komissaariksi ja suomalaisten veronmaksajien käyttäminen kampanjan maksumiehinä on piittaamattomuudessaan ennen näkemätöntä.

perjantai 25. lokakuuta 2013

Totinen torvensoittaja

JFK'S Secretary of State, Dean Rusk, was in France in the early 60's when DeGaulle decided to pull out of NATO. DeGaulle said he wanted all US military out of France as soon as possible.

Rusk responded "Does that include those who are buried here?"

~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~

There was a conference in France where a number of international engineers were taking part, including French and American. During a break, one of the French engineers came back into the room saying 'Have you heard the latest dumb stunt Bush has done? He has sent an aircraft carrier to Indonesia to help the tsunami victims. What does he intended to do, bomb them?'



A Boeing engineer stood up and replied quietly:

'Our carriers have three hospitals on board that can treat several hundred people; they are nuclear powered and can supply Emergency electrical power to shore facilities; they have three cafeterias with the capacity to feed 3,000 people three meals a day, They can produce several thousand gallons of fresh water from sea water each day, and they carry half a dozen helicopters for use in transporting victims and injured to and from their flight deck. We have eleven such ships; how many does France have?'

~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~

A Royal Navy Admiral was attending a naval conference that included Admirals from the U.S. , English, Canadian, Australian and French Navies. At a cocktail reception, he found himself standing with a large group of Officers that included personnel from most of those countries. Everyone was chatting away in English as they sipped their drinks but a French admiral suddenly complained that, whereas Europeans learn many languages, the English learn only English. He then asked, 'Why is it that we always have to speak English in these conferences rather than speaking French?'

Without hesitating, the British Admiral replied, 'Maybe it's because the Brit's, Canadians, Aussie's, South Africans, and Americans arranged it so you wouldn't have to speak German.'

~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~

Robert Whiting, an elderly gentleman of 83, arrived in Paris by plane. At French Customs, he took a few minutes to locate his passport in his carry on.

"You have been to France before, monsieur?" the customs officer asked sarcastically.

Mr. Whiting admitted that he had been to France previously.

"Then you should know enough to have your passport ready."

The Englishman said, 'The last time I was here, I didn't have to show it."

"Impossible. You English always have to show your passports on arrival in France!"

The English senior gave the Frenchman a long hard look. Then he quietly explained, "Well, when I came ashore at Gold Beach on D-Day in 1944 to help liberate this country, I couldn't find a single Frenchmen to show a passport to."

torstai 24. lokakuuta 2013

Tiger Woodsin valmentaja

Olen jonkin kerran kirjoittanut pysäköinnistä aiemminkin. Keskeinen väittämäni on, että yleiset maa-alueet kuuluvat kaikille tulotasosta riippumatta, ja sen takia pysäköinnistä laskuttaminen on moraalisesti väärin ja niukkaa resurssia tulisi mieluummin hallita pysäköintiajan rajoittamisella. Osa arvon lukijoistani pitää tätä sosialismina, mikä minusta kuvastaa lievästi sanoen suhteellisuuden tajun puutetta, koska autoilija maksaa monin verroin kaikki kulunsa ja siinä sivussa vielä ylläpitää liikenneväyliä tavara- ja julkisen liikenteen kuljettavaksi.

Mutta tänään niin sanotusti pomppasi. Sellainenkin pieni persläpi kuin Seinäjoki on päättänyt suuressa viisaudessaan rajoittaa pysäköintiä kaupungin keskustassa (jo vuodesta 1974) ja jopa louhinut sinne maksullisen pysäköintiluolan. Yleensä pysäköin itse aina maksulliseen luolaan mikäli se suinkin on mahdollista, koska siellä auto on paremmassa turvassa kameravalvonnan takia ja onhan lämpöiseen autoon mukavampi istahtaa. Mutta tänään se ei tullut kyseeseen, sillä en tiennyt Seinäjoella olevan moista luksusta saatavilla.

Saatuani kaupungin isiltä itselleni rangaistusmaksun pitkäksi venähtäneestä pysäköinnistäni, selvitin asiakkaaltani että kaupunki on ulkoistanut maksullisen pysäköinnin kokonaan omistamalleen pysäköintiyhtiölle Seipark Oy:lle. Yhtiön vaikea strategia kokonaisuudessaan on siis rakentaa kaksi pysäköintihallia, joita sitten yhtiö hallitsee. Tämän vaativan tehtävän johtajaksi on nimitetty toimitusjohtaja Mika Mäntykoski. Nuori pojan kloppi patsastelee kunnan asukkailta ryöstetyillä parkkirahoilla toimitiloissa, joiden loistoon ei Seinäjoella yksikään yrittäjävetoinen yritys ole tähän mennessä pystynyt. Tai jos olisi pystynyt, ei ole kokenut tarpeelliseksi. Liike-elämää nähneet tietävät, että 30-vuotias nulikka ei yksinkertaisesti omaa sellaista liiketaloudellista osaamista, että hän kykenisi johtamaan menestyksellä vapailla markkinoilla kilpailevaa yritystä, minkä nyt aika herkästi näkee vaikkapa ihan vaan seuraamalla privapuolen yritysten johtotehtäviin nimitettyjen ikiä. Näin siis yleistäen sanottuna - voihan Mäntykoski olla vaikka minkälainen bisnesvelho, en tiedä kun en ole tavannut.

Tämä nyt on jo pari vuotta vanha uutinen, mutta sen mukaan opettajien keskipalkka (siis: KESKIPALKKA) on 3.550 euroa, ja tänään kuulin radiosta, että se on jo 3.720 euroa. Siihen päälle muhkeat kolme kuukautta lomaa ja kuuden tunnin työpäivä. Huhheijaa sano. Pidetään nyt mielessä, että tuo summa on täsmälleen sama kuin suomalaisten keskipalkka. Valtion leivissä tilipussi leviää sitäkin enemmän. Meillä Suomessa onkin syntynyt hullunkurinen tilanne, kun virkamiesmiljonäärejä on enemmän kuin yrittäjämiljonäärejä. Yrittäjä maksaa samat verot kuin palkansaaja, ja lisäksi kantaa omasta tehtävästää taloudellisen vastuun. Kuinka moni virkamies ottaisi työt vastaan, jos ensin pitäisi vuokrata - ihan selvällä rahalla - itselleen työhuone, sen jälkeen tietokone ja puhelin ja lopuksi maksaa kirjanpitäjälle palkanlaskusta ja muista kuiteista. Kysyn vaan.

En väheksy opettajia, mutta tuollaisille palkoille ei yksityisellä puolella moni työntekijä pääse. Hyväpalkkaiset yksityispuolen tehtävät yleensä keskittyvät tietyille kansainvälisesti kilpailukykyisille aloille, mikä aiheuttaa niillä työskenteleville lievää näköharhaa. Suurin osa yksityispuolen työntekijöistä tekee töitään selvästi alle kolmen tonnin kuukausipalkalla, ja monet pienituloisina pidetyt alle kahden tonnin. Vaikka miten yrittäisin arvostaa opettajien tehtäviä ja suurta älyä vaativaa koulutusta, en millään ilveellä ymmärrä, miten opettaja tienaa tuplaten sen, mitä hänen oppilaittensa enemmistön vanhemmat.

Mihin on hävinnyt vanha hyvä nyrkkisääntö, että julkisella sektorilla leipä on kapea mutta pitkä? Mitä tässä yhteiskunnassa tapahtuu, kun julkinen sektori kokee oikeudekseen nimittää nuoria pojankoltiaisia verorahoilla eläkevirkoihin ilman minkään valtakunnan pätevyyksiä? Opettajista keskustellessa on aina syytä palauttaa mieliin, että kumpi olikaan parempi golffari - Tiger Woods vai Tiger Woodsin valmentaja?

keskiviikko 23. lokakuuta 2013

Lampaat teuraalle



(HS Kataiseen luotetaan yhä):
Moni iso asia on valmisteluvaiheessa, eikä hallitus rakennepoliittisten päätösten jälkeen ole tehnyt sellaisia ikäviä päätöksiä, joihin äänestäjät reagoisivat.

"Rakennepaketin linjaukset eivät vielä ole vieneet kokoomuksen kannatusta eteenpäin. Nyt odotetaan rakennepaketin lopullista sisältöä. Ehkä tässä on odottava tunnelma", sanoo eduskuntaryhmän varapuheenjohtaja Lenita Toivakka.

Hän uskoo, että lopulta rakennepaketti lisää hallituksen kannatusta.

Virkkusen mukaan kokoomuksella ei ole ensi kesän puoluekokouksessa tarvetta ihmetemppuihin. Hän sanoo, ettei ole miettinyt puheenjohtajan haastamista. "Toivon että Jyrki Katainen jatkaisi kesän puoluekokouksen jälkeen."

Myös Toivakka haluaisi Kataisen jatkavan. "Puheenjohtaja-asia ei minua huolestuta. Hän on hoitanut tehtävänsä erittäin hyvin."
Virkkunen ja Toivakka ovat osapuilleen oikeassa - kansa katsoo avuttomana vieressä, kun johtajat lataavat revolveriin panoksia alkavaa venäläistä rulettia varten. Päättämätön savolaiskukko menettää kannatustaan, ja lammasmaisesti johtajaansa seuraavat Virkkunen, Toivakka ja muut bimbot blondit sen kuin toivovat puolueensa Isä Aurinkoisen, Ajatusten Tenojoen jatkavan.

Perussuomalaiset heittivät varjobudjetissaan sellaiset kortit pöydälle, että mikään ei erota sitä perinteisestä vasemmistopuolueesta. Se haluaa Keskustan tavoin kiristää tuloveroja leikkausten sijaan. Perussuomalaisten kunniaksi on laskettava se, että se avasi oven uusille aiheille, uusille tabuille. Samoin seuraan puolueen mielenkiintoisimpia nimiä (Sampo Terho, Jussi Halla-aho) ja heidän kannanottojaan, mutta nyt kun puolue on pääsemässä valtaan, se paljastuu samanlaiseksi työväenpuolueeksi sosialismilla kuin muutkin.

En silti kadu antamaani tukea puolueelle, koska se oli ainut muutosvoima Suomessa kahdeksan vuoden ajan. Nyt kun se on pääsemässä valtaan, joudun ainakin itse tarkastelemaan sitä hiukan erilaisin silmälasein. Pitää totisesti toivoa, että Kataisen hallitus saisi aikaiseksi aikomansa "rakenneuudistukset", niin Perussuomalaisten veronkorotuksia ei tarvittaisi.

tiistai 22. lokakuuta 2013

Jalasjärvi ja jalasmökki

Jalasjärven kunta kusetti valtiota ammattikorkeakoulun opiskelijakohtaisissa tuissa vuosina 2005-2009. Lopulta oikeuden päätöksen mukaan Jalasjärvi joutuu palauttamaan 35 miljoonaa euroa väärin perustein nostettuja tukia. Entinen pääministeri (2010-2011) Mari Kiviniemi on Jalasjärveltä lähtöisin. Summa on 8.000 asukasta kohti reilut 4.000 euroa, ja veronmaksajaa kohti noin 10.000 euroa. Jos kunnan suurimmat työnantajat nähdään nettoveronsaajina, niitä harvoja lisäarvoa tuottavia kunnassa veroa maksavia henkilöitä kohti hinta nousee lähelle pääkaupunkiseuden yksiötä. Vanhemmat ikäluokat muistavat Paavo Väyrysen jalasmökin - uudet tulevat muistamaan Urpilaisen ja Jalasjärven.

Nykyinen valtiovarainministeri Jutta Urpilainen on Iltalehden mukaan luvannut, että tuet sovitellaan kohtuullisiksi, mikäli kunta liittyy naapuriensa kanssa yhteen. On tietenkin ymmärrettävää ja hyväksyttävää, että valtio eli ministerit käyttävät tämänkaltaisissa ratkaisuissa sitä valtaa joka heillä asian suhteen on. Vaikka siis oikeudessa kunnan toiminta todettiin laittomaksi, kukaan ei saanut rangaistusta, mikä tuntuu maallikon silmiin omituiselta. Yksityisessä yhtiössä 35 miljoonan euron valheelliset tukihakemukset toisivat vuosikymmenen linnakeikan - valtioltahan ei varasteta. Mutta kun koulun saama tuki on jo ikään kuin valtion omaa rahaa - eli siis verotettu pois kansalta ja kerätty kirstuun - niin sen hankkiminen vilunkipelillä ei ole niin kovin rikollista verrattuna pyrkimykseen estää valtiota ottamasta tuota rahaa itselleen. Tai siis jakamasta omille instanseilleen.

Jotta kuntien liitoksissa olisi mitään mieltä, niiden pitäisi tapahtua tietenkin säästöjen saavuttamiseksi. Nyt ainoa säästö osuu jalasjärveläisille, jotka eivät joudu maksamaan poliittisten johtajiensa sikailusta mitään - mikä on vain vaivoin moraalisesti oikein. Oikeampaa olisi, että jalasjärveläiset laittaisivat kunnanjohtajansa vastuuseen, koska vain sillä tavalla poliittinen järjestelmä voi muuttua, kuten Italian esimerkki Berlusconin tapauksesta osoittaa. Jos jalasjärveläiset eivät saa velkaansa maksettua, he voivat liittyä naapurikuntiinsa, mutta liitos olisi petos niiden asukkaita kohtaan. Kolmanneksi, kunta voi hakeutua konkurssiin (paitse ettei Suomessa voi) ja jättää koko paskan ministereiden syliin.

Jos minä olisin jalasjärveläinen, vastustaisin Urpilaisen ajamaa kuntaliitosta, josta ei ole jalasjärveläisille mitään hyötyä. Nyt jo Iltalehtikin kutsuu Kataista "päättämättömäksi", joten koko Suomi seisoo Kataisen päättämättömän esikunnan edessä myrskyn kasvaessa. Urpilaisen hallitus saa siis ehkä yhden kuntaliitoksen aikaiseksi, kun tavoite hallitusohjelmassa oli muokata koko kuntakenttä sellaiseksi, että 50-100 kuntaa pyörittäisi terveydenhuoltoa. Nyt terveydenhuolto tulee uudistumaan "raha seuraa potilasta ei palveluntuottajaa" -tyyliseksi jo vuoden 2014 alusta, mutta sekään ei tapahdu hallituksen vaan EU:n määräyksestä. Ja karmeinta on, että jo nyt THL:n mielestä valtion esitys Kela-korvauksesta vuodelle 2014 tulee 99%:n varmuudella kaatumaan ja kansalaiset joutuvat hakemaan korvauksiaan EU:n tuomioistuimilta. Sama soppa minkä Tulli on jalostanut taiteenlajikseen niin alkoholin kuin tuontiautojenkin osalta.

maanantai 21. lokakuuta 2013

3,1 miljardia kasassa

Eero Heinäluoma vilauttaa sosiaalidemokraattista talousosaamistaan moittimalla Nordean tutkimusjohtaja Ari Kangasharjun mielipidettä, jonka mukaan Suomen AAA-luottoluokitusta olisi jo pitänyt laskea huonojen talousnäkymien takia. Heinäluoma ei näytä ymmärtävän, että niin Kangasharju kuin minäkin olemme huolissamme valtion holtittomasta taloudenpidosta emmekä siitä, minkä luottoluokituksen valtionvelat saavat. Kunnon sosialistin tavoin Heinäluoma on huolissaan siitä, että säilyykö MAINEEMME hyvänä velanmaksajana jatkossakin eikä siitä, säilyykö KYKYMME maksaa velkojamme hyvänä jatkossakin.

Valtio suunnitteli vuonna 2013 tekevänsä kuntauudistuksen, josta ei nyt näytä tulevan yhtään mitään, onneksi. Valtion piti leikata menoja ja supistaa kuntien velvollisuuksia, mutta eipä näytä Katainen&Urpilainen pääsevän suunnitelmia pidemmälle senkään suhteen. Viime torstaina kirjoitin (Taivas ei pudonnutkaan - velkakatto kesti vuotamatta 17.10.2013), että valtio voisi luopua asumistuesta, ja siten säästettäisiin vuositasolla noin kahden miljardin kulut. Nyt esitän uuden säästökohteen, jonka jälkeen onkin jo kasassa 3,1 miljardia vaadituista 10 miljardin leikkauksista.

Kehitysapu. 1,1 miljardia. Järjestelmä elättää reilut tuhat suomalaista, joiden voisi olla ihan hyvä löytää joku muu ammatti. Sellainen, josta joku olisi valmis maksamaan jotain. Tämä sama porukkahan aina määkii, että monikulttuurisuus on ihqua, koska maahanmuuttajat poistavat työvoimapulaa matalapalkka-aloilta, jotka eivät kelpaa suomalaisille. Voisivat nyt itse ensilinjassa osoittaa, että kelpaavatko ne paskaduunit entiselle NGO-työmyyrälle. Leikkaus olisi sitä paitsi poikkeuksellisen yksinkertainen toteuttaa. Sillä ei edes olisi minkäänlaisia havaittavia vaikutuksia Suomen rajojen sisäpuolella, jollei sellaiseksi lasketa joidenkin ministeriön vieraiden loppumista ja sen vaikutuksia Helsingin hotellien käyttöasteeseen. Ja parasta tässä leikkauksessa olisi se vahingonilo, jonka veronmaksajat aiheesta kokisivat todistaessaan suvakkien kirkumista ja poukkoilua ympäriinsä.



Huomionarvoista on, että tuo kuva on vuodelta 2009, ja siinä kehitysapu on ollut 924 miljoonaa euroa. Tänä vuonna se on viidenneksen suurempi - 1,118 miljardia euroa. Kasvulle ei tietenkään ole mitään perusteita, mutta kukapa sellaisia odottaisikaan.

sunnuntai 20. lokakuuta 2013

Vain kuuden kuukauden kuluttua

Tasan puolen vuoden päästä vietämme kahden nykyhistoriaan voimakkaasti vaikuttaneen suurmiehen syntymäpäivää:
Muhammedin ja
Hitlerin

Mitä kohtalon ironiaa, vai voisiko kyseessä olla sama mies, niin kiihkeästi hän juutalaisia vihaa...

lauantai 19. lokakuuta 2013

Maahanmuuttopolitiikkaa vuodelta 1945


Puna-armeija vapauttamassa Puolaa

Puolassa on noussut kohu, kun Puna-armeijan Puolan natsien vallasta vapauttamista juhlivan muistomerkin viereen oli puolalaistaiteilija Jerzy Bohdan Szumczyk lisännyt oman taideteoksensa. Nyt Szumczykkiä odottaa melkein seppolehtomainen kahden vuoden linnakeikka, koska kuvassa oleva punasotilas repii maassa makaavaa, viimeisillään raskaana olevaa naista hiuksista levittäen samalla tämän jalkoja erilleen. Yleisesti on tiedossa, että Saksan hyökättyä lähintä liittolaistaan, Stalinia, vastaan molemmat armeijat aloittivat totaalisen sodankäynnin, jossa niin siviilejä kuin sotilaitakin kohdeltiin täysin häikäilemättömästi. Neuvostoliittohan ei kuulunut Geneven kansainväliseen sotavankien kohtelua säätäneeseen sopimukseen, joten periaatteessa Saksaa eivät sopimuksen määräykset sitoneet, ja Puna-armeija puolestaan osoitti ettei sitä kiinnostanut sopimuksen ehdot sen enempää omien, vihollisten tai siviilienkään osalta. Arvioiden mukaan Puna-armeija levitti siemennestettään miljooniin valtaamillaan alueilla asuviin naisiin luoden suurisuuntaisen geenien hyökyaallon idästä Keski-Eurooppaan. Monikulttuurisuuden ensimmäinen vaihe, josta ainakin Ruotsissa yritetään ottaa jotain oppia tänä päivänä, kuten Matinpoika hyvin paljastaa suomennoksessaan.

Kuten Spiegelin uutisen lopussa todetaan, Venäjällä puna-armeijan toiminnan arvostelu on edelleen tabu - kielletty puheenaihe. Meille suomalaisille kahden vuoden linnakeikka puna-armeijan arvostelusta ei ole mikään uutinen (Muhammedin pilakuvista suomalaisiin tabuihin 3.10.2013), ja jopa kansanedustajia erotellaan puolueista hänen tuttaviensa käsitellessä (sic!) tulenarkaa aihetta.


Seppo Lehto vilauttaa stalinin urkuja

Puna-armeijan "voitokkuus" perustui kolmeen tekijään: Venäjän loputtomaan maa-alueeseen, Yhdysvaltain materiaaliseen apuun ja Stalinin osoittamaan täydelliseen piittaamattomuuteen omien joukkojensa kohtalosta.



Puna-armeija on erinomainen esimerkki siitä, kuinka voittajat kirjoittavat historian. Vaikka natsiarmeijan toimet siviilejä kohtaan jäävät kaiken ymmärryksen alapuolelle, ei puna-armeija ollut millään muotoa yhtään sitä parempi. Stalinin vastenmielisin teko oli omasta mielestäni Varsovan kapinallisten jättäminen ilman apua kriittisellä hetkellä. Stalinin ihmisviha muistuttaa suuruudeltaan nykyisten vihreiden misantropiaa, eikä ihme olekaan että juuri Vihreät kammoksuvat eniten kansallissosialismin symboleita.

torstai 17. lokakuuta 2013

Taivas ei pudonnutkaan - velkakatto kesti vuotamatta

Yhdysvalloissa kongressi (siis senaatti ja edustajainhuone) päätti odotetusti sallia valtion ottaa lisävelkaa. Helsingin Totuuden penaali Tuomas Niskakangas intoutui kertomaan lukijoilleen, miksi Suomessa täytyy tai olisi täytynyt huolestua, mikäli päätös olisi ollut kielteinen. Niskakankaan mukaan
Jos velkakattoa ei olisi nostettu, Yhdysvallat ei torstaista alkaen olisi pystynyt lainaamaan rahaa. Valtion pitäisi päättää, jättääkö sen maksamatta esimerkiksi eläkeläisille tai velkojilleen. Hoidettavien maksujen valikointi olisi hankalaa sekä teknisesti että poliittisesti.
Vastaavasti Aalto-yliopiston rahoituksen professori Vesa Puttonen kauhisteli radiouutisissa alkuviikosta, että korot nousevat, valuuttakurssit heilahtelevat ja markkinoiden luottamus menee. Kommentoin lyhyesti kirjoituksen lopussa, miksi moinen väite on perusteeton. Ilman lainakaton nostoakin Yhdysvallat olisi säästynyt katastrofilta - ainakin taloudelliselta, ei ehkä poliittiselta.

90-luvulta alkaen olemme todistaneet ainakin Venäjän, Irlannin, Islannin, Kreikan, Portugalin ja monen muun meille vähemmän tärkeän maan ajautumisen maksukyvyttömäksi. Yhteistä kaikille tapauksille on ollut se, että missään maassa ihmiset eivät tapahtuman jälkeen käyneet peseytymässä, vaihtaneet valkoisia puuvillavaatteita päälleen ja asettautuneet sängylleen odottamaan kuolemaa. Valtion konkurssi ei tarkoita kansalaisten konkurssia tai edes kansalaisten vajoamista apatiaan. Ei - valtion "konkurssi" on ensisijaisesti vasemmistolaisen ylisuuren julkisen sektorin ajo päin seinää. Kansalaiset ostavat ruokaa, korjaavat autojaan ja asuntojaan, ostavat vaatteita ja matkustavat konkurssin jälkeenkin. Ehkä eivät ihan niin paljon, koska varovaisuus on hyve kriisin keskellä, mutta pikkuhiljaa kiihdyttäen.

Suomi tarvitsee tällä hetkellä 10 miljardin edestä julkisen sektorin menoleikkauksia. Itse keksin niitä vaikka 20 miljardia, mutta esittelen nyt vain yhden. Kela maksaa vuosittain asumistukea yli kaksi miljardia euroa. Kuten tiedämme, mitä tuetaan, sitä saadaan. Tuo kyseinen summa katoaa siis vuokrien nousun kautta asuntojen hintojen nousuun. Mielestäni tilanne tulisi ratkaista varsin yksinkertaisella tavalla: asumistuet lopetetaan 1.1.2015 kokonaisuudessaan. Samassa yhteydessä säädetään laki, joka määrää kaikki yhteisöt, joilla on yli 20 vuokra-asuntoa, neuvottelemaan uudet vuokrat kaikkien yli viisi vuotta asuneiden kanssa. Vuokralaisen saa irtisanoa, jos vuokra jätetään kokonaisuudessaan maksamatta. Mikäli vuokralainen kykenee maksamaan vähintään puolet entisestä vuokrasta, hänet voi irtisanoa kolmen vuoden irtisanomisaikaa käyttäen. Tuona aikana markkinat varmasti löytävät uudet tasapainohinnat, kun valtio ei ole mukana sotkemassa kuvioita. Markkinoiden tasapainohinta muodostuu kansalaisten maksukyvyn, suurten vuokranantajien taloudellisen kantokyvyn ja viime kädessä pankkien asuntorakentajille antaman luottoriskin kautta.

Suomessa ymmärrettiin 90-luvun laman jäljiltä, että yhtiöt jakavat riskinsä asiakkailleen tai alihankkijoilleen. Tyypillisiä pykäliä sopimuksissa ovat perinteisten force majeure -esteen lisäksi nykyisin "äkilliset ja tavanomaisesta poikkeavat muutokset raaka-aineiden hinnoissa". Samoin "hintoja tarkistetaan puolivuosittain sovitun indeksin mukaisesti". Myös asiakkaat yhä useammin joutuvat kantamaan taloudellisen riskin. Esimerkiksi kaikki uudet rakennuskohteet rahoitetaan asiakkaiden lainoilla - ei rakennusyhtiöiden taseen kautta. Suuryhtiöt ovat siis - sinänsä hienosti - ulkoistaneet kaikki merkittävät riskit muiden osapuolien kannettavaksi. Asumistukien poistamisen yhteydessä valtio poikkeuksellisesti pakottaisi suuryhtiöt jakamaan riskin asukkaidensa kanssa. Sosiaalivaltion purkamisen yhteydessä joudumme pakosti kertakaikkisen romauttamisen sijaan sietämään lyhyitä siirtymäkausia elinkeinovapauden rajoittamiseksi kuluttajien hyväksi. Voin olla väärässä, mutta en pysty hahmottamaan muuta keinoa purkaa sääntelyä kuin jakaa riskit molempien osapuolten kesken.

Kuten alussa totesin, Yhdysvaltoja ei olisi tuho korjannut, vaikka velkakattoa ei olisi nostettu. Velkakaton idea on, että edustajainhuoneella on mahdollisuus ja velvollisuus seurata, kuinka valtio selviytyy taloudellisesti sille määrätyistä tehtävistä. Republikaanipuolueessa on vahvistunut TEA-party -liikkeenä tunnettu ideologia, joka vastustaa valtion halua puuttua kaikkiin elämän osa-alueisiin, eli muuttua totalitaristiseksi hallinnoksi. Kun valtio seuraa kansalaistensa liikkumista ja verottaa siitä, voidaan reilusti puhua totalitarismista. TEA-party vastustaa tuota kehitystä, ja syystä kysyy, miksi velkakattojärjestelmä on luotu, jos sen yli kävellään kuin kynnysmaton. Presidentti Obama on ottanut velkaa enemmän kuin kaikki Amerikan aiemmat presidentit yhteensä, eikä häntä vielä saatu pysäytettyä.

Koska media rakastaa Obamaa tämän sosialistisen ideologian sokaisemana, TEA-party halusi antaa hallinnolle - ja samalla myös kansalle - osoituksen, että sillä on sekä keinot että kyky lopettaa nykyinen järjetön velkaantuminen. Nyt tulee kirjoitukseni pääasia, jota en ole nähnyt missään kotimaisessa mediassa käsitellyn: Yhdysvaltain perustuslaki velvoittaa valtion huolehtimaan ulkomaisen velan koroista ja lyhennyksistä kaikkein etuoikeutetuimpana maksueränä - siis ulkomaisen velan hoitamatta jättäminen on perustuslain vastainen teko, josta kuka tahansa istuva presidentti takuuvarmasti joutuu oikeuteen vastaamaan tekemättä jättämisestään. Kun Yhdysvallat kerää noin 200 miljardia veroja kuukaudessa ja velanhoitokulut ovat noin 20 miljardia, ei Yhdysvalloilla ollut mitään riskiä siitä, etteikö se olisi selviytynyt nykyisellä velkakatollakin jo ottamistaan velvoitteista täysimääräisesti. Kyse olisi siis ollut noin 25% pysyvistä menoleikkauksista, joka - yllätys yllätys - on saman verran kuin julkisen terveydenhoidon kustannus.
Yhdysvaltain hallinnon tulot



Yhdysvaltain hallinnon kulut

keskiviikko 16. lokakuuta 2013

Mistä näitä hulluja oikein sikiää?



Ei niinkään terävästä älystään tunnettu sosiaalidemokraatti Maria Guzenina vaatii selvitystä puoluetoveri Päivi Räsäseltä (KD), löytyykö Suomen laista porsaanreikä, joka sallisi Pietarissa olevan sairaan pikkutytön pääsevän maahan sukulaistensa hoiviin.

Suomalainen mies tuomittiin ajokieltoon, koska hänen hallussaan olevalle autolle oli määrätty kolmet ylinopeussakot vuoden aikana. Miehen ystävä oli saanut yhdet sakoista, mutta sillä ei ollut KHO:n mukaan merkitystä. Tästä voi vetää yhtäläisyysmerkit siihen oikeudenkäyttöön, joita vasemmistolaisissa piireissä haikaillaan - muoto ennen tekoa. Suomessa moni viherpipertäjä haluaa - kuten kaikki tiedämme - saada oikeuden rangaista auton omistajaa/haltijaa virheellisestä pysäköinnistä. Olipa auton pysäköinyt kuka tahansa, auton omistajalle pitäisi tulla rangaistus. Nyt alan taas kerran ymmärtää paremmin näitä vastenmielisiä nihilistejä.

Tässä näkyy erittäin konkreettisesti se Wille Rydmanin oivallus, että sosialistinen hyvinvointivaltio on unohtanut juurensa omien kansalaistensa edun ajamisesta ja ottanut tehtäväkseen rahoittaa kaikkea maailman vääryyttä.

tiistai 15. lokakuuta 2013

Pokkaa sul on ainakin



Iltalehti lainaa Financial Timesia, jonka mukaan pääkanisteri Jyrki Katainen on valmis jatkamaan rahallisen tuen antamista Kreikalle ja Portugalille. Toni Wirtanen on jo runoillut aiheesta paremmin:
Yhtä toivon enemmän kuin muuta.
Paljon sen vuoksi antaisin,
Että tuntisit oikeesti
Miten paljon sä haavoitit.
Ja miten kerran toisensa,
Jälkeen se kaikki uudestaan nöyryytti.
Älä väitä ettei oo sulla muka muistoo.
Vai pidäksä mua tyhmänä,
Jolla ei ole väliä?
Itsetäänselvyytenä, lastenpalapelinä?

Pokkaa sul on ainakin, se on käynyt selväksi.
Liikaa oot sen varjolla,
Jo varastanut anteeksi.
Mistä sait sen käsityksen,
Et noin voi tehdä toisille.
Mut se mun täytyy kyllä myöntää,
Sul on pokkaa ainakin.

Seksi, tabut ja feminismi


Kuulun varmaankin siihen ylivoimaiseen enemmistöön, jossa ihmiset ovat seksuaalisesti aktiivisia, mutta eivät hyperaktiivisia tai melkeinpä aseksuaalisia selibaatteja. En halua edes yrittää vetää mitään rajaa hyperaktiivisuudelle vaikka niitäkin on olemassa. Suomalaiselle aikuiselle seksin harrastaminen päivittäin on varmasti jo hyperaktiivisuutta, mutta eipä siinä toisaalta vahingoiteta ketään eikä se sillä tavalla ole poikkeavuutta, jonka voisi diagnosoida sairaudeksi. Vastaavasti oman seksuaalisuuden tukahduttaminen esimerkiksi uskonnollisessa kasvatuksessa voi olla perusteltua, mutta sitäkään ei voi pitää sairautena. Kultainen keskitie tuntuu siis toimivan seksin määrän suhteen varsin hyvänä elämäntapana, jos ei ole halua shokeerata tai järkyttää ympäristöään.

Määrän lisäksi toinen ja tärkeämpi ulottuvuus on laadullinen. Laatuun liittyvät sekä ihmisten määrä (yksin vai ei) että toiminta (mielikuvitusta vai ei). Seksuaaliset leikit ravintolan tai työpaikan flirttailusta kivuliaisiin sado-masokistisiin roolileikkeihin ovat lukumäärän ja toiminnan suhteen selkeitä - molemmat konkretisoituvat fyysiseksi teoksi, aktiksi. Yhden osapuolen itse itselleen harjoittama seksuaalinen akti on mahdollista samoin kuin useammat ihmiset voivat unelmoida samasta seksuaalisesta toiminnasta. Hyvän esimerkin tarjoavat pornosivustot, joita tuhannet ihmiset katsovat unelmoiden oletettavasti hyvinkin samanlaisesta toiminnasta. Tässä tilanteessa ihminen ei kuitenkaan varsinaisesti suorita seksuaalista tekoa vaan toiminta rajoittuu unelmiin, mielikuvitukseen (Wikipedia Sexual Fantasy).

Tähän asti kaikki ovat suunnilleen yhtä mieltä, että toiminta ei ole sairautta tai poikkeavuutta. Jos teemme mielenkiintoisen analogian uskontoihin, voimme todeta että valtaosa uskonnoista luokittelee jo monia edellä mainittuja esimerkkejä sekä sairaudeksi että poikkeavuudeksi. Uskonnolla ei oikeastaan ole merkitystä edes sillä, onko kyseessä teko vai mielikuva. Uskonnossa tekoa ja unelmaa ei edes yritetä erottaa toisistaan, mutta eipä niin pyritä tekemään muissakaan uskontoihin verrattavissa olevissa ideologioissa. Joitain punavihreitä nihilistejä lukuun ottamatta kukaan ei vaadi vapautta lapsi- tai eläinseksiin ja moniavioisuuteen. Yhteisöllä on vahva halu säätää raja-aidat seksuaalisille tabuille, koska seksillä on niin valtavan tärkeä merkitys parisuhteen, perheen, suvun ja yhteiskunnan kannalta. Yhteiskunnalliset rakenteet pysyvät pystyssä tai sortuvat seksuaalisten tabujen mukana. Avioliitto on lasten kasvatukseen tähtäävänä instituutiona tuhansia vuosia vanha, eikä se tähän mennessä ole kattanut samaa sukupuolta olevia, vaikka toisaalta lapsia on voitu naittaa jo ennen lisääntymiskykyä.

Lapsia on länsimaisessa kulttuurissa pidetty vasta varsin vähän aikaa erityistä suojelua vaativina yksilöinä. Lasten turva väkivaltaa vastaan on varsin hyvällä tolalla, vaikka törmäämmekin jatkuvasti uutisiin lapsiin kohdistuneista väkivallan teoista. Lapsia sen sijaan ei juurikaan pyritä suojaamaan mielenmuokkaukselta, vaikka julmia esimerkkejä tästä on lähihistoriassamme jopa Suomessa niin uskonnollisten kuin uskonnottomien konservatiivien taholta noussut esiin. Uskonnollinen konservatiivisuus muokkaa lapsia yhtä vaarallisesti kuin uskonnottomien suorittama aivopesu. Erityisen vaarallisena pidän itse henkilökohtaisesti uususkonnollisia "ympäristöliikkeitä", joihin sisältyy vaarallisia ulottuvuuksia misantropiasta suoraan väkivallan ihannointiin. Kun Vihreä ministeri hyväksyy omaisuudensuojan rikkomisen, ei enää puhuta passiivisesta, pasifistisesta vastarinnasta vaan väkivaltaisesta kansalaisaktivismista. Kummallisinta on, että nykyisin pidetään oikeutettuna rajoittaa väkivaltaisesti toisten yksilönvapautta ja omaisuuden suojaa, kunhan "päämäärät ovat hyveelliset".

Kuten edellä totesin, yhteiskunta rajoittaa voimakkaasti seksuaalisia tabuja ja päättää, mitkä tabuiksi nostetaan. Olemme luopuneet valtaosasta seksuaalisia tabuja ja vastaavasti ulottaneet tabut suojaamaan esimerkiksi lapsia. Yleinen harhaluulo on, että muissakin kulttuureissa ja uskonnoissa vallitsisivat samat tabut kuin meillä. Useimmissa maailman maissa tyttö on isänsä omaisuutta, jolle tämä saa tehdä mitä haluaa. Tytön asema ei edes parana avioliiton myötä, minkä jälkeen on miehensä omaisuutta. Kun olemme kieltäneet tyttöjen naittamisen miehille, olemme pohjhimmiltaan luoneet seksuaalisen tabun puolustuskyvyttömien lasten turvaksi.

Nuoret naiset tai hedelmällisyysikäiset tytöt ovat kaikkein alttein ryhmä raiskauksille - ja siksi primitiivisissä yhteisöissä jatkuvan valvonnan kohteina. Feministit yrittävät - nykyisin jo huonolla menestyksellä - väittää että raiskaus on väkivallan väline. Yhä enemmän kannatusta saa näkemys, jonka mukaan raiskaus on seksuaalinen toiminta, jolla voi olla evoluution kannalta suotuisia ominaisuuksia yksilön lisääntymistä ajatellen. Aikuiset yrittävät suojella jälkikasvuaan, ja erityisesti urokselle on tärkeää varmistua, että pennut tosiaan ovat hänen. Evoluutio on suojannutkin ydinperhettä niin, että veljet eivät raiskaa toistensa puolisoita, koska naaras on jo oman "geenialtaan sisällä". Vastaavasti on miehen (ja veljien) tehtävä varmistaa, ettei naaras sikiä ulkopuolisille.

Mielenkiintoinen yhtymäkohta syntyy siinä, että feminismissä uskotellaan ettei raiskaus liity biologiseen lisääntymiseen. Samaan aikaan feminismissä halutaan rikkoa perinteinen avioliittokäsitys uroksen ja naaraan kasvatuksellisesta tehtävästä. Ja kuin pisteenä iin päälle, kasvatuksellinen tehtävä ja avioliitto-instituutio halutaan avata homopareille. Perusteina käytetään triviaaleja yksittäisesimerkkejä tyyliin "kyllä homotkin voivat kasvattaa lapsensa ja tutkimusten mukaan kasvattavatkin paremmin kuin heterot". Kyse ei olekaan yksittäistapauksista vaan siitä, mitä asetamme tabuiksi - missä kulkee seksuaalisuuden yksityinen ja julkinen raja. Mielikuvituksessa vai tosielämässä - yksin vai kaksin.

Mielikuvituksissaan ihminen saa fantasioida mistä haluaa, mutta siirtyessään tosielämään, hänen on otettava huomioon ympäröivä yhteiskunta, johon kuitenkin biologia kuuluu ja evoluutio vaikuttaa. Kun avioliitto tai adoptio-oikeus rajataan avioliitossa oleville heteropareille, sitä vastustetaan feministien hellimällä käsityksellä siitä, että evoluutio ei olisikaan ohjannut sukupuolia erilaisiksi. Miehiä ohjaa kauneus (lisääntymisikäinen naaras on kauneimmillaan) ja naisia huoli jälkeläisten turvallisuudesta (sitoutuuko mies ja kuka elättää lapset jos ei sitoudu).

maanantai 14. lokakuuta 2013

Ilmasto lämpenee velkarahalla

Lukijani varmasti muistavat, mistä aineesta puut on tehty? Vastaushan on tietenkin sahanpuru, jota pääsee ulos kun puuta kaadetaan.
Hyvinvointivaltion vaikutus lämpötilaan.
Hyvinvointivaltion vaikutus valtionvelkaan.

Wille Rydmanin kirjanen tai pamfletti Unelmasta painajaiseksi - kuinka hyvinvointivaltio syö itsensä sisältää hienon oivalluksen:
Hyvinvointivaltioideologian synnyttämällä sosiaalivaltiolla on taipumus paisua ja käydä lopulta hallitsemattoman suureksi. On kuitenkin eräs aivan erityinen piirre, joka on ollut leimaa-antava laajamittaisen sosiaalivaltion myöhäiselle kehitykselle. Tämä piirre on sosiaalisten tulonsiirtojen ja julkisten palveluiden tarjonnan laajentaminen koskemaan myös muita kuin oman maan kansalaisia.

Alkujaan on pidetty itsestään selvänä, että julkisten hankkeiden rahoittamisen ja niiden hyödyistä nauttimisen välillä vallitsee kohtalaisen vahva yhteys. Julkista sektoria rahoitetaan lähinnä juuri oman maan kansalaisilta verotetuilla varoilla. Verovarojen käytöstä päättävät demokraattisen prosessin kautta maan omat kansalaiset, ja verorahoin rahoitettujen hankkeiden on myös katsottu olevan lähtökohtaisesti oman maan kansalaisten hyödyksi tarkoitettuja. Mutta mitä laajemmalle hyvinvointivaltioideologian innoittama sosiaalivaltio on levinnyt, sitä enemmän yhteys julkisen sektorin rahoittamisen ja sen eduista nauttimisen välillä on hämärtynyt.

Suomessa etenkin ammattiyhdistysliikkeen piiristä löytyy paljon sellaisia ajattelijoita, joiden mielestä aineellista tasa-arvoa tulee tavoitella nimenomaisesti kansallisvaltion sisällä ottamalla kapitalistin kukkarosta vähän aiempaa suurempi osa työläisille. Toisaalta huomattavan moni etenkin nuoremman polven vasemmistoaktiivi näkisi mielellään samanlaista tulontasausta myös globaalisti eri kansakuntien välillä.

Globaalin tulontasauksen aatteet ovat pala palalta hiipineet osaksi myös länsimaista hyvinvointivaltioprojektia. Tämän ajattelun ensimmäinen ilmentymä on ollut sitoutuminen tiettyihin kehitysaputavoitteisiin, joissa sosiaalivaltiot käyttävät osan verovaroin kerätyistä varoista hyväntekeväisyysprojekteihin muissa maissa. Vuonna 2013 Suomi käyttää kehitysapuun peräti 1,12 miljardia euroa, mikä on varsin suuri osa valtion kaikkiaan 54,5 miljardin euron vuosibudjetista – etenkin, kun ottaa huomioon, että budjetti on 7,5 miljardia euroa alijäämäinen.

Kehitysapua nuorempia globaalin tulontasauksen ilmentymiä läntisten sosiaalivaltioiden vuotuisissa menoerissä ovat humanitaarisen maahanmuuton aiheuttamat moninaiset kustannukset. Nämä menoerät eivät välttämättä ole euromääräisesti suuria, mutta ne osoittavat hyvin sitä, kuinka sosiaalivaltio jo kirjaimellisestikin ”tulvii yli äyräidensä”. Yhteiskuntamalli, jonka alkuperäisenä tarkoituksena oli huolehtia oman alueensa vähävaraisista, onkin muodostumassa yhä enemmän globaaliksi sosiaalitoimistoksi. Vaikka sosiaalivaltioiden rahoitus on edelleen paikallista, niiden menoerät kohdistuvat kasvavassa määrin omien rajojen ulkopuolelle.
Kimmoke Rydmanin kirjoitukseen tuli tästä Mediaseurannan nostamasta uutisesta:
Kymmenet Etelä-Euroopassa työskennelleet nigerialaiset prostituoidut ovat tänä vuonna hakeneet apua Suomesta. Viranomaiset eivät tiedä, miksi naiset tulevat juuri Suomeen.

Suomeen on tänä vuonna saapunut kymmeniä nigerialaisia naisia hakemaan apua ihmiskaupan uhrien auttamisjärjestelmästä.

Naisia yhdistää se, että he ovat olleet prostituoituina Välimeren maissa, lähinnä Italiassa, Kreikassa tai Espanjassa. Iso osa heistä on raskaana tai tulee Suomeen pienten lasten kanssa.

Nigerialaisnaisten määrä ei ole valtava, mutta silti he ovat nousseet ihmiskaupan uhrien auttamisjärjestelmän suurimmaksi yksittäiseksi ryhmäksi.
Kuten Rydman tuossa siis huomautti, olipa kyse väkivaltaisesta kommunismista tai demokraattisesta sosialismista, molemmissa on internationalistinen ulottuvuus, joka uskonnollisten lähetysliikkeiden tavoin haluaa laajentaa valtansa kaikkialle. Tosin toisin kuin uskonto, nämä sosialistit yrittävät ostaa mustat miehet rahalla - kirkonmiehet ikuisella elämällä.

¨ Tämän uutisen mukaan suomalaiset veronmaksajat saavat osallistua Italiassa rajavalvontaan. Kuluerä, joka ei millään lailla kuulu suomalaiselle veronmaksajalle, mutta niin vain valtiomme löytää tähänkin jostain rahat. Tämä ongelma on eritrealaisten ja muiden kurjien valtioiden asukkaiden itse ratkottava. Minä ja kaltaiseni voimme - niin halutessamme ja vapaaehtoisesti - auttaa heitä, mutta verovaroin velvoitettu auttaminen ei ensinnäkään ole todellista auttamista, ja toisekseen siitä saa hyvän omantunnon vain se, kuka on päättänyt käyttää minun rahojani afrikkaisten hyväksynnän hankkimiseen sosiaalivaltioprojektilleen.

sunnuntai 13. lokakuuta 2013

Vasemmisto ryhtyy väkivaltaiseksi - osa XXVI

Verorahoilla toimintaansa pyörittävä Yle Puhe haastattelee paraikaa Lauri Maijalaa, Juoppohullun päiväkirjan ohjaajaa. Hän kuuluu suomalaiseen Heralan taiteilijasukuun, ja tukee voimakkaasti vapaaseen kasvatukseen nojaavaa steiner-aatetta. Lauri julistaa, että "vallankumous tulee kun se tulee", "mikään ei ole hienompaa kuin nähdä Les Miserablesissa kun kansa nousee barrikadille ja kuolee punalippujensa kanssa" ja että "parasta vasemmistolaisuudessa on se, että se ei tuputa itseään kenellekään". Lauri julistaa olevansa punavihreä sosialisti, ja odottavansa vallankumousta. Henkisesti hän nojaa steinerin kasvatusoppeihin, teosofiaan ja antroposofiaan.

Takku.net -sivustolla on kirjoitus (Lopunalkua, vai?), jossa kirotaan rasismia, kapitalismin kriisiä ja siitä aiheutuvaa sosiaaliturvan, kulttuurin, terveydenhuollon, vapaa-ajan ja oikeudenmukaisuuden vähenemistä. Kirjoituksen mukaan "laskeva talous ei jätä tilaa idealistiselle kehittelylle" ja ihmiset joutuvat työleireille tai tehtaisiin, joilla ei kuulemma ole mitään todellista eroa, kun ihmisestä vaan lypsetään voittoja irti kapitalistien bakkanaalien turvaamiseksi.

Niin Takku kuin Maijalakin vaativat "militanttia vallankumousta". Maailmankatsomusta hallitsevat uususkonnolliset horinat karmasta, uudelleensyntymästä ja kolmannesta silmästä. Tässä maailmankuvassa yhdistävänä tekijänä toimivat pyrkimys saavuttaa yhteys yliluonnolliseen maailmanhenkeen (äiti-gaiaan), joutilaisuuden loppumaton ylistäminen ja sen näkeminen vaihtoehdoksi ahkeruudelle, yrittämiselle ja omistamiseen perustuvalle uskonnon- ja yksilönvapaudelle. He eivät niinkään hae vapautta vaan vapautumista, pelastumista. Kuten eivät orjatkaan haaveilleet vapautumisesta vaan nousemisesta isäntiensä isänniksi, niin samalla tavalla punavihreä vasemmisto haaveilee toisten orjuuttamisesta oman elämäntapansa maksajaksi. Koska toiset eivät tähän vapaaehtoisesti tunnu suostuvan, jäljelle jää väkivaltainen vallankumous.

Eroamaan joutunut Heidi Hautala on tukenut voimakkaasti Greenpeacea, hänen lähimmän avustajansa mies on Greenpeacen johtaja ja Hautala pakotti valtionyhtiön johdon laittoman kansalaisaktivismin suojelijaksi uhkaamalla potkuilla. Nämä Takku.netit ja laurimaijalat elävät samassa viiteryhmässä Vihreiden kanssa. Ehkä hiukan äärilaidalla kuten Kokoomuksen nuorisojärjestö omassa viiteryhmässään, mutta yhtä kaikki. Vasemmistolta ei nykyisin enää edes vaadita "irtisanoutumista" erilaisista väkivaltaisista ryhmittymistä, koska Vihreiden johtajilla ei aika muuhun riittäisikään kuin irtisanoutumaan ja erottamaan jäseniään.


Huomaa natsisymboli teosofien tunnuksessa.

lauantai 12. lokakuuta 2013

Vihreä komsomol



Kanava - suomalainen Suomi -lehden harvalukuinen 5.900 tilaajan joukkomme saa herkutella jollain sellaisella, jonka mielelläni jaan muiden kanssaihmisten kera. Olen kehunut lehteä melkein koko bloggari-urani ajan, joten en tee poikkeusta nytkään, vaikka en ole ehtinyt lukea kahta viimeistä numeroa. Ajattomina ne oikeastaan vain kypsyvät vanhetessaan.

Vuosi 1976 tulee menemään historiaan käänteentekevänä maamme talouspolitiikassa. Työttömyyttä ei ryhdytty valtion toimesta poistamaan, mikä koitui Suomen onneksi. Täystyöllisyyspolitiikan sijaan alettiin rakentamaan pitkäjänteisempää ns. elvytyspolitiikkaa. Tämän politiikan kulmakivinä olivat veroasteen alentaminen ja sääntelyn melko pitkälle menevä purkaminen.

Edellisen viiden vuoden jaksoon viitaten ei ole epäilystäkään, että verotuksen lieventäminen ja säätelyn poistaminen stimuloi taloudellista kasvua. Jos kasvua halutaan jatkossakin, on syytä rajata julkisen sektorin kasvua.
Björn Wahlroos oli oikeassa jo tuolloin 1982 kirjoittaessaan artikkelinsa. Ihan vaan muistutuksen vuoksi totean, että nykyinen valtionvarainministeri Jutta Urpilainen syntyi 1975. Maailma on syklinen ja toistaa itseään. Samat virheet eletään sukupolvesta toiseen, kun menneestä ei ymmäretä ottaa oppia.

Lehdessä on myös Andrei Hvostovin kirjasta Sillamäen kärsimysnäytelmä Veli-Pekka Leppäsen arvio (Sillamäe Wikipediassa). Hvostov (s. 1963) on elänyt sosialistisessa yhteiskunnassa, jonka ominaisuudet hän upeasti tiivistää näin:
Jos neuvosto-oloissa eläneen pitäisi jälkikäteen määritellä, mikä silloisessa elämässä eniten ahdisti, hän luultavasti olisi kanssani samaa mieltä siitä, miten neuvostovalta oli loputonta nöyryyttämistä. Ennen kaikkea se oli älylisesti nöyryyttävää. Älyllisen nöyryytyksen rinnalla eli myös konsumeristinen nöyryytys. Se, ettei sinulla olevessapaperia, hammastahnaa tai alusvaatteita on epämukavaa. Mutta yhtä hyvin se on myös nöyryyttävää.
Nykyisen vallanpitäjien ikäluokka koostuu toisaalta näistä sosiaalidemokratiaan aivopestyistä puupäistä (Katainen, Urpilainen, Vapaavuori) ja toisaalta Osmo Soininvaaran, Satu Hassin ja Heidi Hautalan kaltaisista antikonsumerismiin, antiamerikkalaisuuteen ja antisionismiin myönteisesti suhtautuvista stalinisteista ja aitoon sosialismiin aivopestyistä opportunisteista. Kaikki nämä haluavat johtaa Yleisradion, peruskoulun ja nuorisolakien voimalla ihmiset tahdottomaksi massaksi. Hvostovilla on tästäkin omakohtainen hieno kuvaus:
Armeijakutsunnoissa tehtiin heti selväksi, että Komsomoliin liittymällä pääsisi sotaväkeen lähelle Leningradia, mutta kieltäytymällä hänen palveluspaikkansa löytyy napapiirin takaa Novaja Zemljalta. "Tajusin kolmessa sekunnissa, miten kovasti halusin olla komnuori."
Nykyinen komnuori on sosialistisessa hyvinvointivaltiossa puolueiden nuorisojärjestön edustaja. Hän pääsee yhteiskunnassamme kaikkein korkeimpiin asemiin ilman, että todellista kykyä ja älyä missään vaiheessa mitataan avoimilla markkinoilla. Koskaan ei selviä, onko heidän kyvyillään sellaista kysyntää, että ihmiset vapaaehtoisesti niistä yhtään mitään maksaisivat. Edellinen poliitikkojen ikäluokka, joka loi ensin uran politiikan ulkopuolella, on jo kuollut ja kuopattu. Ei voi kuin toistaa nuo Wahlroosin alussa mainitsemat sanat, että jos haluamme elää taloudellisen kasvun ja konsumerismin tietä, sääntelyä ja verotusta on vähennettävä. Tässä on seuraavalle hallitukselle hallitusohjelma, joka on niin lyhyt että se mahtuu yhdelle paperiarkille tai PostIt-lapulle oikeastaan.

perjantai 11. lokakuuta 2013

Kierrätettiinkö ennen?

Checking out at the store, the young cashier suggested to the much older woman, that she should bring her own grocery bags because plastic bags weren't good for the environment.

The woman apologized and explained, "We didn't have this 'green thing' back in my earlier days."

The young clerk responded, "That's our problem today. Your generation did not care enough to save our environment for future generations.

She was right -- our generation didn't have the 'green thing' in its day..

Back then, we returned milk bottles, soda bottles and beer bottles to the store. The store sent them back to the plant to be washed and sterilized and refilled, so it could use the same bottles over and over..

So they really were recycled..

But we didn't have the "green thing" back in our day..

Grocery stores bagged our groceries in brown paper bags, that we reused for numerous things, most memorable besides household garbage bags, was the use of brown paper bags as book covers for our schoolbooks. This was to ensure that public property, (the books provided for our use by the school) was not defaced by our scribblings. Then we were able to personalize our books on the brown paper bags..

But too bad we didn't do the "green thing" back then..

We walked up stairs, because we didn't have an escalator in every store and office building. We walked to the grocery store and didn't climb into a 300-horsepower machine every time we had to go two blocks..

But she was right. We didn't have the "green thing" in our day..

Back then, we washed the baby's diapers because we didn't have the throwaway kind. We dried clothes on a line, not in an energy-gobbling machine burning up 220 volts -- wind and solar power really did dry our clothes back in our early days. Kids got hand-me-down clothes from their brothers or sisters, not always brand-new clothing..

But that young lady is right; we didn't have the "green thing" back in our day..

Back then, we had one TV, or radio, in the house -- not a TV in every room. And the TV had a small screen the size of a handkerchief (remember them?), not a screen the size of the state of Montana . In the kitchen, we blended and stirred by hand because we didn't have electric machines to do everything for us. When we packaged a fragile item to send in the mail, we used wadded up old newspapers to cushion it, not Styrofoam or plastic bubble wrap. Back then, we didn't fire up an engine and burn gasoline just to cut the lawn. We used a push mower that ran on human power. We exercised by working so we didn't need to go to a health club to run on treadmills that operate on electricity..

But she's right; we didn't have the "green thing" back then..

We drank from a fountain when we were thirsty instead of using a cup or a plastic bottle every time we had a drink of water. We refilled writing pens with ink instead of buying a new pen, and we replaced the razor blades in a razor instead of throwing away the whole razor just because the blade got dull..

But we didn't have the "green thing" back then..

Back then, people took the streetcar or a bus and kids rode their bikes to school or walked instead of turning their moms into a 24-hour taxi service in the family's $45,000 SUV or van, which cost what a whole house did before the "green thing." We had one electrical outlet in a room, not an entire bank of sockets to power a dozen appliances. And we didn't need a computerized gadget to receive a signal beamed from satellites 23,000 miles out in space in order to find the nearest burger joint..

But isn't it sad the current generation laments how wasteful we old folks were just because we didn't have the "green thing" back then?.

We don't like being old in the first place, so it doesn't take much to piss us off...especially from a tattooed, multiple pierced smartass who can't make change without the cash register telling them how much.